RBI
Etusivu › Artikkelit › 2010
Artikkelit

Millä keinoilla lopputuote kilpailee

  • Lehden numero: 2010
1.jpg Professori Petri Suomala

Professori Petri Suomala Tampereen teknillisestä yliopistosta uskoo, että suomalaisella alihankinnalla on menestymisen eväitä ja mahdollisuuksia pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Jäljellä olevista kotimaisista työpaikoista kannattaa ja voi taistella.

Alihankintayrityksen pitää pyrkiä tiedostamaan, millaisessa toimitusketjussa se on mukana. Millä keinoin lopputuote varsinaisesti kilpailee ja minkälaiset lainalaisuudet siellä vallitsevat.

- Se auttaa pitkälti ymmärtämään, onko esimerkiksi työkustannustemme kalleus merkittävä ongelma vai onko se kompensoitavissa muilla tavoin. Tuotteiden kilpailukyyn voi toki vaikuttaa myös muilla keinoin kuin kustannuksia alentamalla, kuten toimitusajalla tai ominaisuuksilla.

Tampereen teknillisen yliopiston Cost Management Centerissä on meneillään tutkimushanke PromaFuture (2009-2011), jossa selvitetään koneenrakentamisen tulevaisuutta Suomessa. Kolmivuotisessa projektissa analysoidaan koneenrakennuksen arvoketjussa mukana olevien isojen yritysten pitkäaikaista kannattavuuden kehitystä.

- Tarkastelun kohteena on koko koneenrakennusteollisuuden ala, johon alihankinta kuuluu osana, kertoo tutkimushanketta vetävä professori Petri Suomala. TTY:n kasvatti on runsaat kymmenen vuotta tehnyt tutkimustyötä kustannus- ja kannattavuusjohtamisen alueella.
Yritystalouden professuurin hoitamisen lisäksi 36-vuotias Suomala vetää CMC-tutkimusryhmää, jonka toiminnan perusajatuksena on tukea yrityksiä kustannus- ja kannattavuustiedolla. Paljon yhteistyötä tehdään teollisuusyritysten kanssa kokeillen ja soveltaen erilasia asioita. Sitä kautta yritetään lisätä ymmärrystä siitä, mitä annettavaa taloudellisella ajattelulla on päätöksentekoon toimitusketjun johtamisessa, tuotekehityksessä, hankintatoimessa, myynnissä ja markkinoinnissa.
 
 

Kustannusrakenteet muuttuneet merkittävästi 

Tutkimushankkeen puoliväliin mennessä on kerätty paljon toimialaa kuvaavaa perustietoa, kuten kartoitettu alan menneisyyden ja nykyisyyden tilaa. Samanaikaisesti muutamien yritysten kanssa on haettu keinoja, miten tuotekehityksessä ja ylipäätään tuotannollisessa ympäristössä toimintaa voitaisiin tehdä järkevästi, jotta vielä tulevaisuudessakin pärjättäisiin.
 

Tutkimuksen tuloksena on alkanut hahmottua kokonaiskuva koneenrakennuksen kehityksestä viime vuosikymmenten aikana. Kun 1970-luvulla hankintojen osuus oli noin 50 prosenttia liikevaihdosta, niin tänään joillain yrityksillä se nousee lähes 80 prosenttiin ja hyvin monilla 70 prosenttiin koko toimialalla.

- Kartoituksessa mukana ovat kaikki hankinnat mukaan lukien se, mitä ymmärrämme alihankintana eli tuotannollisten prosessien ostamista jostain muualta Hankintojen osuuden nousu 20 prosenttiyksiköllä yritysten liikevaihdosta on hyvin selkeä muutos, Suomala toteaa.

Toinen loogisesti samanaikainen ilmiö on yritysten omien henkilöstökustannusten osuuden väheneminen 1970-luvun tasosta, joka tyypillisesti oli yli 30 prosenttia liikevaihdosta. 2000-luvulle tultaessa henkilöstökulut näyttelevät enää vajaata 20 prosenttia liikevaihdosta koko toimialalla. Poikkeuksiakin toki löytyy suuntaan ja toiseen

Koko koneenrakennuksen toimialan kannattavuuskehitys on ollut tasaisempaa: liikevoitto oli tyypillisesti säilynyt 30 vuoden ajan melko vakaana, poikkeuksena koetut muutamat suhdanneheilahtelut. Kannattavuuden taso pysytellyt liikevoitolla mitaten keskimäärin viidessä prosentissa, eikä siinä ole ollut trendinomaista vaihtelua.

Kannattavuuden lisäksi yritykset ovat hakeneet joustavuutta omaan toimintaansa. Kun enemmän ostetaan ulkoa, niin pystytään nopeammin reagoimaan kysynnän muutoksiin. Tämä on näkynyt myös nykyisessä taantumassa.

- Vahvasti toimintojaan ulkoistaneet yritykset ovat aika nopeasti onnistuneet reagoimaan alhaisempaan kysyntään keskittymällä vain itselle kaikkein olennaisimpaan ytimeen ja antamalla toisten hoitaa muita tehtäviä.

 

Nopea toimitusaika kompensoi työn hintaa 

Alan tulevaisuuden näkymien kartoitus on tarkoitus tehdä tutkimuksesta saadun perustiedon pohjalta. Mihin sitten ollaan menossa pidemmällä tähtäimellä? Tutkimus ei voi antaa varmoja vastauksia, mutta joitain teemoja nousee esiin. 
Vallitseva trendinä on, että isot yritykset hankkivat enemmän ulkoa ja tekevät vähemmän itse. Se on myönteinen voima alihankintaa tekeville yrityksille. Vastavoimana puolestaan on kasvussa oleva low cost sourcing eli yritykset pyrkivät ostamaan edullisen kustannustason maista.
- Toimintaa viedään sinne, missä lopputuotteen kysyntä on suurimmalla todennäköisyydellä on edelleen kasvussa. Ostoista Suomesta ei enää ole mitään itseisarvoa, kun yritykset joutuvat huolehtimaan omasta kannattavuudestaan globaalissa kilpailussa. Tämä päävirta ei ole riippuvainen taloudellisista sykleistä, vaan pikemminkin maailmantalouden kasvupisteistä, missä erilaisilla investointihyödykkeillä on kysyntää.  
Kilpailukeinoiksi Petri Suomala suosittelee rakentamaan määrätietoisesti vahvuuksia yhteiskuntamme hyvistä puolista. Globaaleissa tuotantoketjuissa ei kannata vähätellä Suomen vakaata yhteiskuntaa ja ilmastoa sekä korkeaa infrastruktuurin tasoa.
Yritystasolla täytyy olla valmiita satsaamaan tosissaan ajatteluvoimaan ja raakaan tekemiseen. Tuotantoketjun kehittämisen sitoutuneet yritykset ovat jo nyt pärjänneet paremmin ja niillä on myös hyvät mahdollisuudet jatkossa. 
- Koneenrakennusteollisuus tai alihankintasektori ole mikään monoliitti, samanlaisten yritysten blokki. Meillä on hyvin monenlaisia variaatioita ja menestysreseptejä on useampia. Työn korkea yksikköhinta ei pelkästään tee suomalaisesta alihankinnasta mahdotonta. Viime nousukaudella nähtiin, että nopeilla toimitusajoilla reagoivat yritykset pärjäsivät hyvin globaalissa kilpailussa, Suomala mainitsee esimerkkinä.
Professori ei halua nostaa esiin stereotypioita hyvästä suomalaisesta laadusta ja työmoraalista, sillä niihin helposti ripustaudutaan väärällä tavalla. Sen sijaan menestymisen mahdollisuutena hän tuo esiin suhteelliseen tehokkaasti valmistetut pienet määrät ja ainutkertaiset tuotteet. - Työn korkeaa yksikkökustannusta pitää pyrkiä kompensoimaan tekemällä hommia entistä paremmin ja älykkäämmin. Jos jäämme lepäämään laakereillemme, niin kallis hintalappu koituu onnettomuudeksemme. Tämä ei koske pelkästään koneenrakennusta ja alihankintaa, vaan yhtälailla vaikkapa akateemista työtä. Kilpailua tulee tällekin alalle.        
Laajempana kysymyksenä Petri Suomala pitää globalisaation kehitystä. Rajojen avautumisen sijaan uudelleen päätään nostava protektionismi voisi merkittävästi uhata vientivetoisen metalliteollisuuden kilpailukykyä ja mahdollisuuksista kamppailla töistä.
 
 

Esimerkillisiä alihankkijoita

Prosessori Suomala mainitsee Tampereen keskustekniikan esimerkkinä onnistuneesta toimittajayrityksestä. Yhtiö on monipuolinen sähköjärjestelmätoimittajakeskuksia muun muassa moniin koneenrakennusyrityksiin. 

- Tampereen keskustekniikka on pyrkinyt paneutumaan asiakkaan tarpeeseen ja rakentamaan omaa tuotantoaan siten, että yhteistyö asiakasyrityksen tuotantoprosessiin kulkisi mahdollisimman saumattomasti ja avoimesti. Valmistusprosessia on kehitetty eteenpäin yhteistyön keinoin. Tämä on hyvin keskeinen asia.

Toimivassa suhteessa pystytään yhdessä viemään asioita eteenpäin. Suomalan mukaan kynnys vaihtaa tällainen kotimainen toimittaja ulkomaiseen kilpailijaan on suuri. Kyky yhteisten prosessien kehittämiseen voi joskus olla tärkeämpää kuin alhainen hintalappu. Toinen mielenkiintoinen yritys on Akaassa toimiva Puttek, joka valmistaa erilaisia putkenkannakkeita putkitoimituksiin. Yritys tekee myös innovaatioita, ja pyrkii toimitusketjun kokonaiskustannusten tehostamiseen. Tuotteet voidaan tehdä vähän järkevämmin asennettavaksi ja sitä kautta tehostaa prosesseja.

- Pirkanmaalla on paljon vahvaa koneenrakennusosaamista ja yrityksiä, jotka pystyvät luomaan uutta. Se on ratkaiseva kyky menestymisen varmistamiseksi myös tulevaisuudessa, tähdentää professori Petri Suomala Tampereen teknillisestä yliopistosta.

 

Kuvatekstejä:

 

KUVA 9

Tampereen teknillisen yliopiston teollisuustalouden laitoksen professori Petri Suomalan taustalla näkyy jatkuvasti kasvava kampus Hervannan kaupunginosassa

 

KUVA 4

- Onko suomalaisella koneenrakennuksella tulevaisuutta? Mikä sen kannattavuus on pitkällä tähtäimellä? Tätä me muun muassa tutkimme TTY:n Teollisuustalouden laitoksella, kertoo professori Petri Suomala vetämästään kolmevuotisesta PromaFutura-hankkeesta, 

 

KUVA 5

- Automaation kasvu, toimintojen ulkoistaminen ja ostaminen isompina kokonaisuuksina ovat yhdessä vaikuttaneet siihen, että ostojen ja hankintojen osuus on kasvaneet samalla kun henkilöstökustannusten osuus pienentynyt koneenrakennusyritysten liikevaihdosta viime vuosikymmeninä, Petri Suomala toteaa.

Artikkeliin liittyvät linkit

Kuvagalleria

1.jpg Professori Petri Suomala
1.jpg Professori Petri Suomala Kuvaaja(t): Jukka-Pekka Juvonen
1.jpg Professori Petri Suomala
  • Kirjaudu sisään·kirjoittaaksesi kommentteja