ETLAn toimitusjohtaja Sixten Korkman

- Sopeutusongelmat ovat ilmeisiä, mutta raskas teollisuus ei ole menettänyt merkitystään ja tulee jatkossakin olemaan keskeinen osa elinkeinoelämäämme. Tulevaisuudessa siitä ei välttämättä saada ammennettua varsinaista kasvua. Meidän on kuitenkin pidettävä huolta perinteisen teollisuuden toimintaedellytyksistä Suomessa mm. energiaratkaisuilla.

D-pilleri kielletty elvyttäjä

Sixten Korkmanin mukaan tässä talouskriisissä menetetään työpaikkoja, joista osa ehkä pysyvästi. Teollisuudesta katoaa tuotantoyksiköitä, samoin myös alihankinnasta. Tutkimuslaitoksen johtajana hän ei kuitenkaan halua nimetä mitään tulevaisuuden vientituotteita, sillä niiden aikaansaaminen on suomalaisyritysten ja markkinoiden tehtävä.
Huolta ETLAn toimitusjohtaja kuitenkin kantaa siitä, että yleiset edellytykset ja olosuhteet olisivat niin suotuisia, että meiltä löytyisi rohkeutta ja kykyä generoida uutta. Tässä suhteessa Suomi ei kuitenkaan ole mikään huono maa.

- Kun katsotaan koko meidän sodanjälkeistä historiaamme, niin täällä on tapahtunut valtava rakennemuutos. Etenkin 1990-luvun laman jälkeen tuskin missään muussa maassa teollisuus ei ole uudistunut niin valtavasti kuin Suomessa. Olemme pärjänneet ennenkin. Syytä ei ole vaipua epätoivoon. Kyllä me menestymme jatkossakin, Korkman vakuuttaa.

- D(evalvaatio)-pillerin käyttö viime vuosisadalla johti ehkä siihen, että voimakas innovaatiopohdiskelu käynnistettiin monella alalla hieman myöhässä. Esimerkiksi metsä on kuitenkin ihmeellinen luonnonvara, joka tarjoaa paljon mahdollisuuksia.

Korkman uskoo, että metsäteollisuutemme löytää ajan mittaan hyviä tuotteita ja markkinarakoja. Vielä tänään ei pystytä tunnistamaan kaikkia uusia mahdollisuuksia, joihin mm. tutkimuksellisesti on panostettu liian vähän. Telakkateollisuudessa ei kannata tuottaa bulkkitavaraa, vaan keskittyä korkealaatuisiin tuotteisiin. Erikoislaivojen teossa suomalaiset ovat hyviä koordinoimaan monia asioita, kuten logistiikkaa ja työn johtamista.

- Automaatio on kautta historiansa osoittanut suuren voimansa, ja teknologia on ilman mutta vastaus moniin ongelmiin. Niitäkin suurempana tekijänä pidän digitalisaatiota, joka luo valtavia mahdollisuuksia tehostaa kaikkea hallintoa ja sitä kautta myös julkisia palveluja. Kyse ei ole vain kiinteiden laitteiden, kuten kännyköiden ja tietokoneiden tuottamisesta ja käytöstä, vaan koko organisaatiokulttuurin toimintatavan muuttamisesta.

Syöksykierre päättyi, elvytys vaatimatonta

Toistaiseksi valoa ei ole näkyvissä tunnelin päässä. Hyvä uutinen kuitenkin on, että viime vuoden puolivälissä maailmatalouden tilanne vakiintui ja syöksykierre loppui. Taantuma on jo monessa maassa julistettu päättyneeksi. Elpymisestä puhutaan hyvin paljon, mutta se on heiveröistä. Asiasta on vaikeata innostua, sillä työttömyys ilman muuta jatkaa kohoamista.
- Kun elpyminen on tavattoman vaatimatonta sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa, niin on hyvin epävarmaa käynnistyykö kasvu. Ainostaan Aasiassa se näyttää olevan jonkinlaisella tukevalla pohjalla. Muualla kasvu tulee hitaasti. Kovin pitkälle tulevaa ei kukaan voi nähdä, mutta nousu voi yllättää meidät iloisesti, Korkman toivoo.

- Teollisuutemme tosin kärsii siitä, että suuri osa viennistämme on sidoksissa investointeihin. Ne eivät lähde kovinkaan reippaasti liikkeelle maailmantaloudessa, mahdollisesti pois lukien Aasia ja jossain määrin muita kehittyviä maita.

Myös Suomen talouden riesana on rakas velkataakka kotitalouksilla, jossakin tapauksissa yrityksissä ja myös julkisella vallalla. Pitkälle mennyt velkaantuneisuus hidastaa ja vaikeutta kotitalouksien elpymistä.

- Valtionvelka lisääntyy toistaiseksi lähes pakonomaisesti. Kun talous on näin syvässä taantumassa, niin silloin niin sanottu automatiikka pelaa eli veroja kertyy hyvin niukasti. Menoja, työttömyyskorvauksia ja kaikkea muuta menee kuitenkin vähintään saman verran kuin ennenkin. Alijäämät ovat suuria, vaikkei aktiivisesti elvytettäisikään.

Siitä kierteestä on vaikea päästä pois, ja vaarana on umpikujaan ajautuminen. Esimerkiksi Irlannissa, Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa leikataan reippaasti valtion menoja. Alijäämät ovat suuria ja velkaa on kertynyt sen verran, ettei lainoja enää tahdo markkinoilta saada kuin erittäin korkeisiin korkoihin.

- Suomi ei onneksi ole vielä tässä tilanteessa. Meidän luottokelpoisuutemme on erinomaisen hyvä ja valtion maksamat korot lainoista ovat matalia. Mutta vaaroja toki on. Talous täytyisi saada kasvuun ja pystyä hiljalleen pienentämään julkisen palvelun alijäämiä. Siinä on riittävästi pohdittavaa hallitukselle, joka on vuoden kuluttua vaaleissa. Ajankohta on poliittisesti aika ongelmallinen nyt tarvittavien päätösten aikaan saamiseksi, Korkman pohtii.

Palkkaukseen Saksan malli

Syvän taantumaan aikana monet perinteisen teollisuuden ja teknologiateollisuuden yritykset joutuvat pohtimaan, lopettavatko ne toimintansa Suomessa vai siirtävätkö toimintojaan ulkomaille, koska kilpailukyky on pysyvänluonteisesti heikko. Tällöin palkkakurin merkitystä pidetään aivan keskeisenä, jotta työpaikat säilyisivät kotimaassa. Tilapäisinä keinoina on käytetty muun muassa lomautusjärjestelmiä, joilla työaikoja on lyhennetty taantumassa.

- Aina puhutaan palkoista, mutta voitaisiin puhua myös palkkarakenteesta ja työajoista. Saksassa vastaavanlaisessa kriittisessä tilanteessa palkansaajat sopivat siitä, että he tekivät jonkin verran enemmän työtä vuodessa samalla palkalla. Työntekijät ansaitsivat yhtä paljon kuin aikaisemmin, ja yrityksen kannattavuus saatiin kohentumaan. Joustavia työaikoja käyttämällä tämä voisi onnistua meilläkin, ehdottaa Sixten Korkman ja jatkaa:
- Työaikojen pieni pidennys voisi joskus olla parempi vaihtoehto kuin tuotannon lopettaminen.

Johtajuutta modernisoitava

Entä, onko suomalainen johtamistapa liian varman päälle pelaamista, ilman uskallusta ottaa riskiä?

- Se varmaan riippuu riskinotosta. Vielä 1970-luvulla valtionyhtiöitä yritettiin kansainvälistää hulvattomien yrityskauppojen avulla. Niissä menetettiin tolkuttomia määriä veronmaksajien rahoja. Tänään yritysjohtajamme ovat tavattoman paljon pätevämpiä ja osaavampia. He osaavat johtaa yrityksiä paremmin. Suurin harppauksin on menty eteenpäin.

Nyt puhutaan siitä, että meillä olisi liikaa tällaista management-by-perkele -johtamista. Päätetään vaan ja katsotaan sitten mentiinkö metsään. Tähän Korkman ei osaa ottaa kantaa, mutta Suomessa on suuri ero ruotsalaisten yrityskulttuurin kanssa.

- Ruotsissa loputtomilla keskusteluilla pohjustetaan asioiden ankkurointia henkilöstön keskuuteen. Suomessa taas asiat saattavat jäädä puolitiehen. Optimaalinen yrityskulttuuri mielestäni pitää sisällään sekä suomalaisia että ruotsalaisia piirteitä. Päätöksiä täytyy voida tehdä, mutta niin, että henkilöstön keskuudessa aidosti sitoudutaan ratkaisuihin.
Nykyisen johtajapolven väitetään myös olevan liian saneeraavaa ja katsovan vain lyhyellä tähtäimellä osinkoja. Korkmannin mielestä tämä kvartaalikapitalismin kiritiikissä voi olla tiettyä perää, kuten myös bonusjärjestelmissä.

- Kannustavia palkkausjärjestelmissä pitää huolehtia siitä, että niiden aikahorisontti on riittävän pitkä. Toimitusjohtajalla on myös oma etu sitoutua siihen, että tulos ei ole hyvä vain seuraavilla kvartaaleilla, vaan myös tulevina vuosina.

Hänen mukaansa kritiikkiä usein myös liioitellaan. Tärkeätä on kuitenkin pitkäjänteisyys, jota on perinteisesti pidetty perheyhtiöiden etuna. Strateginen omistaja kantaa huolta siitä, että pitkän tähtäimen etu on ensisijalla. Omistajien on huolehdittava sen toteutumisesta myös muussa yritystoiminnassa. Tämän talouskriisin jälkeen asia ymmärretään entistä paremmin.
- Jatkossa johtajuus on varmaan on hyvin erilaista. Asiantuntijaorganisaation täytyy olla hyvin litteä, jossa on hyvin lyhyet etäisyydet ja demokraattinen yrityskulttuuri. Tällöin johtajan täytyy ainakin jossain määrin olla asiantuntija. Ammattijohtaja taas ei pärjää asiantuntijaorganisaatiossa.

Riippumatta organisaatiosta johtajan täytyy pystyä generoimaan visioita, asettamaan tavoitteita, ymmärtää ja pystyä artikuloimaan muutostarvetta. Äärimmäisen tärkeätä se on Korkmannin mukaan kuntasektorilla, jossa tarvittaisiin johtajuutta. Jonkun pitäisi ottaa kokonaisvaltaisen otteen siitä. Myös kunnissa pitää pystyä perustelemaan ja selittämään kansalaisille sekä kunnan työntekijöille, mitkä ovat uudet haasteet ja miten ne pitää kokea.

- Liki 40-vuotisen työurani aikana johtamisessa on menty valtavasti eteenpäin. Edunvalvonnan näkökulmasta meillä on vielä liikaa järjestöjä, vaikka elinkeinoelämä on tehnyt paljon saneerauksia. Paljon suurempi hajanaisuus on ay-liikkeen puolella. Tämä aiheuttaa aivan selviä ongelmia sopimustoiminnalla ja koko kansantaloudelle. Toki elinkeinoelämän puolella on osittaista päällekkäisyyttä ja rakennetta voisi järkiperäistää, mutten halua lähteä nimiä luettelemaan, toteaa ETLAn ja EVAn toimitusjohtaja Sixten Korkman.